Kaksion perhe-elämää

Koska oli kulunut tovi siitä, kun asuimme viimeksi vuokralla, meinasimme saada slaagin kun kartoitimme vuokrien hintoja. Päädyimme siis asumaan rakentamisen ajaksi kaksioon. Ruusuiset kuvat siitä, että kyllä meidän perhe kaksiosssa pystyy asumaan, ovat kieltämättä hieman karisseet, mutta eivät kuitenkaan kuihtuneet. Nyt olemme täällä asustelleet helmikuun 2017 alusta ja huomaamme yhä enemmän asuvamme jo uudessa talossa haaveissamme. Yksi vessa on tuottanut ehkä eniten "erimielisyyksiä" ja keittiössä kokkaaminen ja ruokailu ovat hyvin läheistä toimintaa. Välillä lähdemme yksi kerrallaan ulos höyryjä päästelemään.

Muuttomme oli välillä kuin komediasta. Koska kotimme oli "periytynyt" suvussa meille, huomattavan ison ulkorakennuksen tyhjennystä ei oltu hetkeen tehty. Talon olimme täyttäneet kyllä ihan itse. Loppupuolella uupumus tavaroiden siirtämiseen, kantamiseen ja hävittämiseen oli niin suurta, että päätös hamstraamisen lopettamisesta kantaa varmasti loppuelämän ajan. Onneksi saimme yhden pienen varaston vuokralle, mutta uskokaa että kaksiomme on todellakin täynnä.

Mutta kyllä sitä ihmeellisesti oppii säilyttämään vaatteitaan muovipusseissa ja tehokäyttämään jokaisen neliön.